Mietoisten tehdas rakennetaan
Neuvostoliitonkaupan myötä tuotanto kasvoi. Turun työvoimapula sai Kaunottaren perustamaan pusero-ompelimon maaseudulle, jossa oli työvoimaa saatavana.
​
Mietoisissa Lehtisten kartanon karjatalouskoulun rakennuksessa toimi 1970-luvun alussa Mietex niminen yritys. Mietexin toiminnan loputtua Kaunotar aloitti Lehtisissä 15 työntekijällä. Vaatteita valmistui yli sata päivässä. Samaan aikaan yhtiön Turun päätehdas valmisti noin 800 vaatetta päivässä.
Vuonna 1973 valmistui Mietoisten kunnan rakennuttama teollisuushalli, jonka yhtiö lunasti jo kolmen vuoden kuluttua. Ensi vaiheessa teollisuushallissa työskenteli 35 henkilöä. Saman vuoden lokakuun lopussa alkaneelle teollisuusompelijakurssille ilmoittautui 15 henkilöä. Raision ammattikoulun hallinnoima kurssi kesti 16 viikkoa ja sen hyväksytysti suorittaneet otettiin Kaunottareen töihin.
Tehtaan suuressa salissa oli leikkaamo ja ompelimo. Erikseen sijaitsivat silittämö, tarkastamo ja lähettämö. Kaikki muut toiminnot, kuten hallinto ja suunnittelu tapahtuivat Turussa. Tehtaan koneet ja työtilat olivat asianmukaiset. Niihin kuului oma ruokala keittoloineen yhtiön ylläpitämänä. Työntekijöille oli varattu vaatekaapit ja suihkutilat sekä terveydenhoitopalvelut.
Työntekijöistä pidettiin huolta, tyky-päiviä ja joulujuhlia järjestettiin vuosittain. Joka vuosi Matin päivänä nautittiin kakkukahvit teknisen johtajan Matti Tulosen kunniaksi sekä kiitokseksi työntekijöiden hyvästä työpanoksesta. Myös lomalle lähdettäessä tarjottiin kakkukahvit. Työntekijöille oli järjestetty mahdollisuus osallistua yhteiseen työmatkakuljetukseen, koska auton omistaminen, ja varsinkaan kahden, ei ollut silloin itsestään selvä asia.
Mietoisten tehdasta laajennettiin vuonna 1983. Maaherra Paavo Aitio vihki rakennuksen käyttöön 30.6.1983. Läsnä oli myös edustaja Neuvostoliiton kaupallisesta edustustosta.
​
Mietoisten leninkiompelimon tuotteet menivät suurimmaksi osaksi silloiseen Neuvostoliittoon ja sarjat olivat suuria. Samoja malleja valmistettiin jopa 30 tuhatta kappaletta. Neuvostoliittoon menevät tuotteet olivat hyvä kivijalka yrityksen toiminnalle, vaikka venäläiset ostajat olivat tiukkoja niin hinnan kuin laadunkin suhteen. Vaatteiden materiaalin piti myös olla alkuperältään suomalaista. Kaunottaren Mietoisten tehtaalla ommeltuja tuotteita, leninkejä ja pukuja, on lähetetty mm. Moskovaan, Kiovaan ja Minskiin. Päivässä valmistui noin tuhat leninkiä. Silloin tällöin oli kiirettä niin, että kesälomalle lähtöpäivää ei tiedetty tarkoin. Ylityöhön jääneille tarjottiin yrityksen puolesta kahvia ja voileipiä. Länsimaihin meni noin 20 % tuotannosta mm. Saksaan, Norjaan, Hollantiin, Ruotsiin ja Englantiin.
​
Tehtäviä tehtaalla
-
Toimitusjohtaja - hallinnolliset tehtävät (Kaunottaressa myös Venäjänkauppa)
-
Henkilöstöpäällikkö / konttoripäällikkö - henkilöstön esimies
​
-
Myyntiedustajat - huolehtivat myynnistä esittelemällä mallistoa messuilla, myyntitapahtumissa sekä kiertämällä kauppiaitten luona. Kaunottaressa vastasivat myös markkinoinnista
-
Myyntisihteerit - koordinoivat myyntiedustajilta tulevat tilaukset ostoihin sekä tuotantoon
-
Venäjänkaupan myyntisihteeri erikseen
-
Ostajat - huolehtivat materiaalihankinnoista niin, että kankaat sekä tarvikkeet ovat oikeaan aikaan tehtaalla ja että niitä on oikea määrä (määrät lasketaan toteutuneista kaupoista)
​
-
Talouspäällikkö - vastaa taloudenpidosta ja rahaliikenteestä
-
Kirjanpitäjät
-
Laskuttajat
-
Palkanlaskijat
​
... olihan sitten vielä puhelinvaihteen hoitajakin siellä konttorissa! Ei ollut kännyköitä eikä tietokoneita.
Konttorihenkilökunta tuotannon tukena
Varastohenkilökuntaa
-
Valmisvaatevarastonhoitaja - vastasi siitä, että asiakkaat saivat tilaamansa tavarat oikeaan aikaan. Apuna varastohenkilökuntaa kuten pakkaajia jne.
-
Tarvikevarastonhoitaja - huolehti saapuvista materiaaleista ja toimitti ne ompelimoon silloin, kun niitä siellä tarvittiin.